Meloja kulkee kiveltä kivelle, luodolta luodolle
Perjantaina 26.5.2006, Venelehti, Turvallisuus
Melojan tärkein toive muille veneilijöille on yksinkertainen: osoita, että olet huomannut.
Meloja on muiden vesikulkuneuvojen joukossa hieman kuin jalankulkija maaliikenteessä: pienin, hitain ja haavoittuvin. Kanooteilla ja kajakeilla liikkumisen ilotkin muistuttavat jalkamiehen vastaavia. Päivämatkat jäävät lyhyiksi, mutta hidas vauhti ja pysähtymisen vaivattomuus tuovat ihmeteltäväksi paljon sellaista, mikä suuremmilta ja nopeammilta jää huomaamatta. Ulottuvilla ovat pikkuluotojen ahtaat välit sekä puoliksi umpeenkasvaneet poukamat, joihin muilla veneillä on lähes mahdoton päästä.
Avoimemmilla vesillä melojan tärkein sääntö on: oikeassa tai väärässä, väistä varmuuden vuoksi.
Melojat välttävät väyliä, mutta kun sellainen on pakko ylittää, se tehdään kohtisuoraan. Väylän suuntaisesti etenevä hajanainen ryhmä etsii ylityspaikkaa. Tiukaksi nipuksi ja väylään poikittain kääntyneet odottavat jo sopivaa hetkeä. Kohteenkin yleensä keksii maisemaa vilkuilemalla. Jo väylällä olevat melojat voi ohittaa yhtä hyvin edestä kuin takaakin, kunhan jättää riittävästi välimatkaa. Ryhmän keskelle ei pitäisi änkeä.
""
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti